Rahapelaamiseksi käsitetään tänä päivänä erittäin monta asiaa. Kyseessä ei ole siis pelkästään korttipelien tai pelikoneiden pelaamista kivijalkakasinolla, vaan paljon laajempi käsite. Viikoittainen lotto- ja jokeripeli ovat rahapelaamista, samoin raaputusarvat, bingo ja keno sekä pelikoneissa pelaaminen. Mukaan lasketaan myös netin rahapelisivustot, jotka sisältävät monenlaisia kasinopelejä.
Tilaisuuksia pelata kaikenlaisia rahapelejä on monissa paikoissa. Niitä voidaan pelata kaupoissa, ravintoloissa ja pelipisteissä ympäri maata. Toisaalta yksinkertaisin keino on vain avata älypuhelin ja siirtyä mille tahansa rahapelisivustolle. Samalla pelaamista buustaavat erilaiset casino bonukset, joita annetaan tiettyjä ehtoja vastaan.
Rahapelaaminen uskonnon silmin voidaan määritellä pelaamiseksi sattumanvaraisesta tuloksesta jotain vastinetta vastaan. Suomalainen yhteiskunta suhtautuu yleisesti ottaen rahapelaamisen myötämielisesti, mutta mitä kristinusko ja etenkin Raamattu sanoo siitä? Onko rahapelien pelaaminen syntiä ja miten siihen on suhtauduttu kautta aikojen?
Rahapelaamisen historia uskontojen silmin
Ihmiset ovat aina pelanneet jonkinlaisia rahapelejä tai arpajaisia. Jopa antiikin ajan Kreikassa lyötiin vetoa urheilijoiden tai Roomassa gladiaattorien suorituksista, mutta myös pohjoisessa viikinkien keskuudessa on ollut todisteita jonkinlaisesta uhkapelaamisesta. Suhtautuminen siihen on kuitenkin vaihdellut merkittävästi myöhemmin eri kulttuureissa ja maissa.
Alkeellisimmissa intiaanikulttuureissa se on ollut jopa luonnollinen osa yhteiskuntaa, mutta yhteen jumalaan uskovat uskontokunnat ovat nähneet sen haureutena, joka tekee ihmismielelle pahaa. Täten sitä on monesti säädelty ja jopa kielletty. Hyvä esimerkki tästä on juutalaiset, joiden pyhissä kirjoituksissa rahapelaamiseen suhtaudutaan kielteisesti. Islamissa taasen rahapelaaminen on kielletty kaikessa muodossa ja tiukasti.
Jopa Suomessa rahapelaaminen kiellettiin moraalittomana 1800-luvun loppupuolella. Uskontoa on pidetty aikaisemmin tärkeänä ihmisten moraalisena sanoittajana ja ohjaajana. Entisaikoihin ihmiset olivat tottuneet kuuntelemaan ohjeita ja sääntöjä ylhäältä päin, kun taas nykyaikana se ei ole enää mahdollista, koska yksilönvapaus ja -vastuu on nostettu suurempaan arvoon.
Rahapelaaminen ja Raamattu – onko se täysin kiellettyä?
Raamattu ei itsessään mainitse rahapelaamista. Vaikka Raamattu ei ota kantaa itse rahapelaamiseen, se on käsitellyt ihmisen haureutta ja pitää syntinä tiettyjä ihmismielen huonoja puolia. Yksi niistä on rahapeleihin liitettävät rahanhimo ja ahneus. Raamatussa (Luukas 12:15) pyydetään uskovaa ”varomaan kaikenlaista ahneutta”.
Toisessa kohtaa Raamattu käsittelee sitä, miten kristityn tulisi välttää oman edun etsimistä (1. Korinttilaiselle 10:24). Tämä tulkitaan siten, että rahapelien päävoitot koostuvat muiden pelaajien hävityistä rahoista, jotka yksi voittaja kerää itselleen ja täten oma etu nousee muiden edun edelle. Yksinkertaisin käsky himon välttämiseen ja oman edun suosimiseen löytyy itse kymmenestä käskystä, jossa käsketään olla himoitsematta mitään, mikä kuuluu toiselle.
Jotta rahapeleissä voittaisi isoja summia, pitäisi pelaajan toivoa, että muut epäonnistuisivat ja hän voittaisi. Tätä taas pidetään haurautena ja jopa syntinä Jumalan silmissä, koska uskovainen tekee tällöin vastoin Jumalan tahtoa. Jumala haluaa aina pelkästään hyvää.
Sattumanvaraisuus ja rahapelaaminen kristinuskossa
Jo ennen kuin kristinusko levisi maailmalla, monissa maissa oli lukuisia pakanauskontoja ja uskomuksia. Niitä käytettiin muun muassa toimimaan selityksenä elämässä tapahtuville sattumanvaraisuuksille. Aikaisemmat uskomukset sisälsivät myös erilaisia onnenamuletteja ja Jumalan asemaan asetettuja palvonnan kohteita, kuten hahmoja, patsaita ja paikallisia legendoja, joilta voitiin pyytää ja rukoilla voittoa tai rikkauksia.
Suomessa käsitys onnettaresta on peruja juuri näistä ajoista. Onnenjumalien ja muiden onnenamulettien palvontaa ei katsota hyvällä, koska kristinuskossa vain Jumala voi olla kaiken hyvän lähde ja muita tapoja pidetään taikauskona. Kristinuskon ja yhden Jumalan sekä Jumalan sanan levittyä pyrittiin myös samalla kitkemään pois kaikki sen vastaiset käsitykset.
Täten etenkin kristinuskon alkuaikoina papit ja merkittävät uskonihmiset pyrkivät poistamaan ihmisten elämästä sattumanvaraisuuden ja sen myötä asioiden ennustamisen. He saarnasivat kristinuskon olevan ainoa oikea uskonnollisuuden ja uskon muoto ja Jumalan tahtoa tulisi noudattaa. Jumalan käsissä olisi tällöin myös kaikkien elämän sattumanvaraisuuksien lopputulos.
Syvemmän ontologisen käsityksen mukaan Jumala loi ihmisen rationaaliseksi olennoksi, joten rahapelaamisen tapaiset irrationaaliset toimet nähtiin väärinä. Radikaalimpien tulkintojen mukaan rahapelaaminen yhdistettiin suoraan jopa jumalanpilkkaan, joka oli samalla kuolemansynti.
Suomessa rahapelaaminen on vapaata
Suomessa rahapelaamisen ja uskonnon yhteyttä ei ole tutkittu yhtä laajasti kuin monessa muussa maassa. Suomi on kuitenkin todistetusti yksi maailman ahkerammin pelaava rahapelimaa: THL:n tutkimuksen mukaan melkein 80 prosenttia kaikista aikuisista pelaa ainakin jotain rahapelimuotoa kerran vuodessa. Kristinuskon silmissä tähän löytyy useita syitä.
Suomessa on pitkään vallinnut sekularismi ja individualismi, joka taasen on heikentänyt kirkon asemaa moraalisena saarnaajana. Luterilainen kirkko ei ole täten pystynyt tuomaan kantaansa rahapelaamisesta vahvasti esille, joka herättää myös kysymyksen siitä, onko luterilainen kirkko edes koskaan kieltänyt sitä?
Ainoa merkintä Suomen historiassa rahapelien kiellosta nähtiin vuonna 1889, jolloin rahapelien pelaamisesta tehtiin rikoslain alainen toimi. Yhden tulkinnan mukaan kiellon takana oli silloinen pappisääty. Samana vuonna kuitenkin tavara-arpajaiset sallittiin. Vuodesta 1920 eteenpäin rahapelaaminen otettiin valtion alaisuuteen, jonka jälkeen myös sen tuottoja käytettiin hyväntekeväisyyteen, yleishyödyllisiin kohteisiin ja ongelmapelaamisen torjuntaan. Aina tähän päivään asti.
Kirkon otteen nähdään lipsuneen rahapelaamisesta varsinkin toisen maailmansodan jälkimainingeissa, joskin vielä 1970-luvullakin kristitylliset julkaisut kieltäytyivät julkaisemasta rahapelimainoksia. Valtion ajama rahapelaamisen yleishyödyllisyys ajoi kuitenkin kristinuskon moraalikäsitysten ohi samalla kun vastuu rahapelaamisen vaikutuksista on siirretty enemmänkin yksilötasolle.
Individualismi vs. traditionalismi – kristinuskon vaikea suhde rahapeleihin
Kristinuskossa on tänä päivänä monia haaroja, joista ääripäitä edustavat suomalaistenkin edustama vapaampi luterilaisuus ja tiukempi katolilaisuus, jossa traditionalismi on vielä suuressa arvossa. Kirkolla on kyseisissä yhteiskunnissa edelleen merkittävä rooli moraaliauktoriteettina, jolloin ne suhtautuvat myös kielteisimmin rahapelaamiseen. Individualismissa taasen uskotaan ihmisellä itsellään olevan kyky erottaa hyvä ja paha sekä toimia niiden mukaisesti. Se taas on johtanut ihmisten ja kirkon välisen kuilun syntyyn ja sen myötä sekularismin suosion kasvuun.